نبذة مختصرة : Tämän artikkelin tavoitteena on rakentaa siltaa kasvatustieteen, muiden ihmistä tutkivien tieteiden, luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden välille. Artikkelissa pohditaan niitä tekijöitä, joita kasvun ja kehityksen ympäristöissä tulisi ottaa huomioon pyrittäessä vapauttamaan jokaisessa ihmisessä olevat voimavarat. Näiden voimavarojen vapauttaminen voi lisätä yhteistä hyvää, toisista välittämistä ja vastuullisuutta. Se on erityisen tärkeää tämän päivän pyrkimyksissä kohti kestävää kehitystä. Artikkelissa tarkastellaan ihmisenä olemista evoluution, lajityypillisen yksilönkehityksen sekä ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin näkökulmista. Pyrkimyksenä on avata ymmärrystä lapsen kehityksen, geenien ja kulttuurin vastavuoroisesta yhteen kietoutumisesta. Kasvaminen, oppiminen ja kehittyminen nähdään ympäristöstä monella tavalla riippuvaisena prosessina, joille geenit, biologia ja lajityypillisyys asettavat määrättyjä reunaehtoja. Artikkelin tarkoituksena on herättää keskustelua kasvatustieteen nykytilasta, sen teoreettisista haasteista sekä perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen suhteesta. Kasvatustieteellä on erittäin suuri merkitys tulevaisuuden rakentamisessa yhä monimutkaistuvammassa maailmassa. Siksi sen on oltava entistä kestävämmällä pohjalla tieteellisen tiedonmuodostuksen, tieteellisen vapauden, kriittisyyden ja arvopohdinnan näkökulmista
Processing Request
No Comments.