Hoidon vaikutukset ja niittylajiston säilyminen perinnebiotoopeilla – PEBIHOITO-hankkeen loppuraportti

Tämä raportti esittelee vuosina 2021–2022 toteutetun ”Uhanalaisen niittylajiston säilyminen: niityn hoitohistoria ja kunnostettavuus (PEBIHOITO)” -hankkeen tavoitteet ja tulokset. Hanke sisältyi ympäristöministeriön rahoittamaan Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tutkimusohjelmaan (PUTTE2). Hankkeen tavoitteena oli selvittää: (1) missä määrin tuoreiden niittyjen ja ketojen kasvi- ja hyönteislajit säilyvät hoidetuilla ja ilman hoitoa jääneillä arvokkaiksi luokitelluilla perinnebiotoopeilla ja (2) mikä on toteutuneen hoitotavan merkitys niittylajistolle? Hankkeessa toistettiin vertailukelpoisella tavalla aiemmin vuosina 2000–2004 tehdyt kvantitatiiviset lajistoselvitykset 33 tuoreella niityllä ja 33 kedolla. Tutkituilla kohteilla havaittiin niittyjen kasvi- ja hyönteislajiston yleistä taantumista sekä kasvillisuuden rehevöitymistä ja asteittaista umpeenkasvua noin 20 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että kaksi kolmasosaa tutkituista kohteista oli ollut vähintään osan aikaa laidunnus- tai niittohoidon piirissä. Rehevöitymistä havaittiin sekä hoidetuilla että hoitamattomilla kohteilla, mutta hoidetuilla kohteilla selvästi lievempänä kuin hoitamattomilla. Rehevöitymisen takia niittykasvien keskimääräiset lajimäärät, lajitiheydet ja peittävyydet olivat tuoreilla niityillä laskeneet. Sen sijaan kedoilla niittykasvien peittävyydet olivat rehevöitymisen myötä jopa kasvaneet. Hoitotoimet olivat vaikuttaneet eri tavoin eri eliöryhmiin. Niittykasvit hyötyivät odotetusti hoidosta sekä tuoreilla niityillä että kedoilla. Tutkituista hyönteisryhmistä päiväperhoset hyötyivät hoidosta tuoreilla niityillä. Niittyjen perhoslajien määrät olivat suurimpia joinakin vuosina hoidetuilla tuoreilla niityillä, sekä jatkuvasti hoidetuista alueista niillä, joilla laidunnuspaine oli keskimääräistä alhaisempi ja kasvillisuus korkeampaa. Erityisesti muut suurperhoset ja erakkomehiläiset kärsivät voimakkaasta ja jokavuotisesta hoidosta. Kedoilla hoidon vaikutukset olivat lievempiä kuin tuoreilla niityillä kaikissa eliöryhmissä. Säännöllisen hoidon merkitys on suurempi tuoreilla niityillä kuin kedoilla. Suomessa perinnebiotooppien hoito-ohjeet on laadittu pitkälti monimuotoisen niittykasvillisuuden säilyttämistä silmällä pitäen. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella niittyjen hyönteislajisto hyötyisi viime vuosikymmeninä toteutettua hoitoa vähemmän voimakkaasta hoitotavasta (yleensä laidunnuksesta) sekä tuoreilla niityillä että kedoilla. Tämä voisi tarkoittaa joko alhaisempaa laidunnuspainetta, kohteen hoitamista vuorovuosina tai kohteen jakamista osa-alueisiin, joista kutakin laidunnetaan vain kertaalleen kesän aikana. Koko kohteen voimakas, vuosittain toteutettava hoito voi olla niittyjen hyönteislajeille tuhoisaa. Olisikin pyrittävä siihen, että osa hyönteislajistoltaan lajirikkaiden kohteiden pinta-alasta olisi vuosittain tai osan vuotta hoidon ulkopuolella, ja että myös hoitokohteen ympäristöstä löytyisi erilaisia niittymäisiä elinympäristöjä, jotka tarjoavat ravintokasveja. Niittyjen ja ketojen rehevöitymisen minimoimiseksi niiden hoidossa tulee välttää lisärehun antamista ja kohteiden laiduntamista peltolaidunten yhteydessä. Habitat management and the persistence of grassland specialist species in traditional rural biotopes This report presents the goals and results of the PEBIHOITO project, which was carried out in 2021–2022. The project was part of PUTTE2, the Research Programme for deficiently known and threatened species and habitats. The aim of the project was to find out: (1) to what degree the specialist plant and insect species of semi-natural grasslands will persist in managed and unmanaged traditional rural biotopes, and (2) the significance of the implemented habitat management for the meadow species. The project repeated in a comparable manner the quantitative plant and insect surveys conducted in 2000–2004 on 33 mesic and 33 dry semi-natural grassland areas. A general decline in specialist plant and insect species of semi-natural grasslands was observed compared to the situation 20 years earlier. It was associated with increased vegetation height and gradual overgrowth by bushes and trees. This had happened even though two thirds of the study sites had been managed at least part of the time by grazing or mowing. Eutrophication and overgrowth were observed in both managed and unmanaged sites, but managed sites had lost fewer grassland species than the unmanaged ones. Because of the eutrophication and overgrowth of vegetation, the average number, density and coverage of species had declined in mesic grasslands. However, in dry grassland areas, the coverage of grassland specialist plants had increased. Habitat management had affected different groups of organisms in different ways. As expected, meadow plants had benefited from active management both on mesic and dry semi natural grasslands. Of the insect groups that were studied, butterflies had benefited from management of mesic meadows. The number of butterfly species was highest in mesic meadows managed occasionally by grazing or mowing and in those annually managed areas where the grazing pressure was lower and the vegetation taller than average. Day-active moths and solitary bees were especially vulnerable to intensive annual management. The effects of the management were more moderate in dry than mesic grasslands in all groups of organisms. The significance of regular management was greater in mesic than dry grassland areas. In Finland the recommendations for habitat management of traditional rural biotopes have focused on preserving diverse meadow flora. Based on the results of this study, grassland insects would benefit from habitat management (usually grazing) that is not as intensive as what has been implemented in recent decades in both mesic and dry grasslands. This could mean either lower grazing pressure, habitat management in alternating years, or dividing the managed grassland area into sub-areas, each of which would be used for grazing only once during the summer. Intensive annual management of the entire grassland area can be very harmful for the specialist grassland insects. We should aim at setting aside some proportion of the grassland area with high insect species diversity each year, and securing the availability of variable open meadow habitats nearby the focal managed grassland areas. To minimise eutrophication and overgrowth of vegetation, additional feeding of the animals and grazing adjacent to field pastures should be avoided when managing species-rich semi-natural grassland areas.