Suomen kahdenväliset verosopimukset

Tutkimuksen kohteena ovat Suomen tekemät kahdenväliset tulo- ja varallisuusverosopimukset. Ymmärtääkseen kahdenvälisiä verosopimuksia on hyödyllistä ensin tarkastella OECD:n malliverosopimusta, johon Suomen solmimat verosopimukset pitkälti perustuvat. Verosopimukset on muodostettu edistämään ja tukemaan valtioiden välistä kaupankäyntiä ja taloudellista yhteistyötä. OECD:n malliverosopimuksella saatiin toivottua yhteneväisyyttä ja neuvotteluiden sulavuutta kansainväliseen vero-oikeuteen. Malliverosopimusta oli hyvä käyttää valtioiden kahdenkeskisten neuvotteluiden pohjana. Kahdenvälisillä verosopimuksilla on tarkoitus luoda yhtenäinen säännöstö sopimuksen osapuolina oleville maille, siitä kuinka verotusoikeus jakaantuu valtioiden kesken. Kiinnostukseni varsinaisena kohteena ovat kahdenvälisissä verosopimuksissa esiintyvät yhtäläisyydet ja eroavaisuudet OECD:n malliverosopimukseen verrattuna. Yhtäläisyyksiä sopimusten välillä löytyy paljon. Useat kahdenvälisten sopimusten artiklateksteistä mukailevat sanatarkasti malliverosopimuksen tekstiä. Eroavaisuudet sopimusten välillä vaihtelevat pienistä sanamuodoissa olevista eroavaisuuksista aivan uusiin artikloihin. Toisinaan sopimusvaltiot haluavat eritellä malliverosopimusta tarkemmin esimerkiksi tietyt valtiolle ominaiset poikkeustapaukset ja nämä on sitten kirjattu malliverosopimuksesta poiketen kahdenvälisiin sopimuksiin täysin uusina artikloina. Valtioiden verotusvallan laajuus ja ulottuvuus on yksi tärkeimmistä kysymyksistä miettiessämme yhteistä veropolitiikkaa niin Euroopassa kuin koko maailmassa. Verolainsäädäntöä on jatkuvasti kehitettävä muun muassa tietoyhteiskunnan vaati-malla tavalla. ; fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig.